Mesiangervo on monipuolinen ja tehokas rohdos. Sen käytössä on noudatettava varovaisuutta. Sen sisältämien salisylaattien ansiosta sillä voidaan muun muassa hoitaa erilaisia kiputiloja ja alentaa kuumetta. Se on myös tuoksunsa ja makunsa ansiosta paljon käytetty leivonnassa ja juomien ja jälkiruokien mausteena. Helpoin ja tehokkain tapa käyttää sitä on tehdä yrttihauduketta.
Mesiangervo on monivuotinen, noin 1–1 ½ metriä korkea tanakkavartinen ruoho. Sen kukinnot ovat suuria, voimakastuoksuisia ja kermanvalkoisia. Tyypillisesti se on kasvanut lehdoissa, rantaniityillä ja puron varsilla, mutta se on levinnyt laajasti myös pelloille ja tienvarsille. Se on yleinen koko maassa.
Miten käytän mesiangervoa?
Mesiangervon kukkia on käytetty viinin, oluen, sahdin ja siman mausteena sekä myös leivonnassa ja jälkiruuissa makua antamaan.
Mesiangervojäätelö ja mesiangervopannacotta ovat esimerkiksi jälkiruokia, joissa mesiangervon kukkien maku tulee hienosti esiin.
Tästä pääset mesiangervojäätelö reseptiin.
Kukkien tuoksu on hyvin voimakas. Ennen vanhaan mesiangervon kukkia on ripoteltu lattioille ennen juhlia, ja kun ne ovat murskaantuneet jalkojen alla, kukista nouseva tuoksu on peittänyt mahdollisen henkilökohtaisen hygienian puutteet.
Mesiangervosta käytetään sekä lehtiä että kukintoja yrttihaudukkeena. Lehdet kannattaa hiostaa ennen käyttöä. Katso yrttihaudukkeiden valmistaminen tästä. Kuivattua yrttiä laitetaan 1-2 tl kupilliseen kuumaa vettä ja haudutetaan 10 min. Teetä ei saa keittää, sillä keittäminen hävittää osan vaikuttavista aineista. Teetä voidaan nauttia kolme kertaa päivässä.
Kuinka mesiangervo vaikuttaa?
Vuonna 1839 saksalaiset kemistit tunnistivat lehdistä uuden kemikaalin, spireahapon. Se on salisyylihappoa, jota löytyy myös pajusta ja on tunnettu Aspirin särkylääkkeenä. Kun mesiangervoa käytetään rohdoksena, on otettava huomioon mahdollinen aspirin allergia ja varovaisuus käytössä, koska se on vahva rohto. Toisaalta sivuvaikutuksia on vähemmän kuin lääkkeellä ja teho on hyvä.
Mesiangervon kukinnoissa on kivennäissuoloja, jotka edistävät virtsaneritystä. Salisyylihapon johdannaiset alentavat kuumetta, lisäävät hien- ja virtsaneritystä sekä lievittävät kipuja, särkyjä ja tulehduksia. Mesiangervoteetä onkin käytetty muun muassa kihti- ja reumatismivaivoihin sekä vilustumissairauksiin sekä päänsärkyyn, hammassärkyyn ja kuukautiskipuhin.
Mesiangervon kukista on löydetty myös proteiineihin sitoutunutta hepariinia, jolla on veren hyytymistä estäviä vaikutuksia. Juurakossa on parkkiaineita ja sitä on käytetty ripulirohtona. Sillä on pyritty estämään mikrobien kasvua limakalvoilla ja suolistossa, kuten staphylococcus aureuksen ja escherichia colin. Mesiangervon sisältämä salisiini alentaa veren sokeritasoa, joten sillä voidaan olettaa olevan hyötyä diabeteksen hallinnassakin.
Mesiangervon ulkoinen käyttö
Ulkoisesti mesiangervoja voidaan käyttää myös hiusten pesussa edistämään niiden kasvua, jalkakylpyinä sekä iholle laitettavina kääreinä. Kääreenä käytetään puhdasta luonnonkuituista kangasta esimerkiksi pyyheliinaa, joka kastetaan 20 minuuttia haudutettuun mesiangervoteehen, kierretään liika tee pois ja laitetaan hoidettavaan kohtaan. Hoidettavaa kohtaa voidaan hautoa useita kertoja päivässä.
Kuka ei voi käyttää mesiangervoa?
Pitkäaikainen ja runsas mesiangervon käyttö voi aiheuttaa pahoinvointia, huimausta ja vatsaoireita. Aspiriiniallergikkojen pitää tietysti välttää mesiangervon käyttöä. Alle 16 vuotiaille ajatellaan aspiriinin voivan aiheuttaa Reyen syndrooman vilustumisoireissa tai vihurirokosta johtuvassa kuumeessa, joten myös heidän tulee noudattaa erityistä varovaisuutta. Alle 2 vuotiaille lapsille mesiangervoa ei saa antaa ollenkaan. Myöskään raskaana olevalle sitä ei suositella, koska se voi aiheuttaa kohdun supistelua. Astmaatikkojen ja siitepölyallergisten tulee aloittaa varovasti mesiangervon käyttö.